Jokainen Steam-talouden elementti voidaan yksilöidä kolmen numeron yhdistelmällä: sovellustunnus (App ID), kontekstitunnus (Context ID) ja elementtitunnus (Asset ID). Pelien on määritettävä, mitä 64-bittinen kontekstitunnus merkitsee niiden elementeille. Pelin tyylistä riippuen sille on erilaisia esiintymismuotoja. Steamille ei ole merkitystä sillä, mitkä kontekstitunnusarvot (Context ID) ovat. Ainoa vaatimus on, että kontekstitunnukset ovat logiikaltaan samanlaisia konteksteissa (esim. palvelin, merkki, säilö jne.), jotta seurantatietueet ovat jatkossakin virheettömiä ja GetAssetDetails toimii jatkossakin näiden elementtien kanssa.

Steam varaa jokaisen kontekstitunnuksen kaksi ylintä bittiä omaan käyttöönsä. Elementtipalvelimen palauttamien kontekstitunnusten kahden ylimmän bitin arvon tulee olla nolla.

Kaikilla elementtipalvelimen määrittämillä konteksteilla tulee olla muu kuin nollaa käyttävä kontekstitunnus. Kontekstitunnuksia palauttavien ohjelmointirajpintojen ei tule määrittää arvoksi nollaa.

Pelinlaajuinen tavaraluettelo

Joillakin peleillä on yksi tavaraluettelo käyttäjää kohti eikä käyttäjätilistä erillistä konseptia. Peleillä voi olla näissä tapauksissa tiliä kohti vain yksi konteksti, joka edustaa kaikkia tilin omistamia luomuksia. Niissä voi myös olla konteksteja, jotka sisältävät muunlaisia elementtejä tai konteksteja, jotka eivät ole käyttäjien nähtävissä, vaan ne on tarkoitettu Steamin tuen sisäisiksi muistiinpanoiksi.

Hahmokohtainen tavaraluettelo

Kullakin tilillä voi olla peleissä useita hahmoja ja kullakin hahmolla useita tavaraluetteloita. Eräs näissä peleissä käytettävä kontekstimalli on kontekstitunnuksen jakaminen 32-bittiseen (joista kaksi on varattua) hahmotunnukseen ja 32-bittiseen säilötunnukseen hahmon sisällä. Jos pelissä on yksilölliset, 32-bittiset hahmotunnukset, niitä voi käyttää suoraan pelin kontekstitunnuksina.

Shardissa olevat hahmot

Osassa peleissä on palvelinkohtaisia hahmoja, joilla on useita tavaraluetteloita. Tämä malli on yleinen massiivissa monen pelaajan verkkopeleissä. Tällaisessa järjestelmässä yksi kontekstitunnusten jakotapa on käyttää 16 ylintä bittiä (joista kaksi on varattu) palvelintunnukselle, 32 bittiä hahmotunnukselle ja 16 bittiä säilötunnukselle. (Kaaviosta on poistettu nollat selkeyden vuoksi.)